Kalevala Korun näyttävä Kaksi ratsastajaa -kaulakoru on yksi suomalaisen muinaiskoruperinteen kiehtovista tulkinnoista. Korun suunnitteli taiteilija Germund Paaer 1930-luvulla, ja sen esikuvana ovat viikinkiaikaiset tulusraudat, joita on löydetty muun muassa Kokemäeltä ja Kalannista.

Korun keskiössä on kaksi vastakkain aseteltua ratsastajahahmoa, joiden yksityiskohtainen muotoilu henkii rautakauden koristeperinnettä. Riipuksen alareunasta riippuu kuusi ketjuihin kiinnitettyä, kevyesti helisevää kellohelaa, jotka tuovat koruun liikettä ja elävyyttä. Kellohelat ovat Germund Paaerin oma lisäys alkuperäiseen muinaisaiheeseen, mutta myös niille löytyy historiallisia esikuvia suomalaisista sekä itäisten sukulaiskansojen rautakautisista koruista.

Korun lämminsävyinen metallipinta ja tummennetut yksityiskohdat korostavat sen veistoksellista rakennetta ja historiallista luonnetta. Noin 68 cm pitkä ketju on lukoton, ja näyttävä riipus asettuu kauniisti rinnan päälle.

Kaksi ratsastajaa on hieno esimerkki Kalevala Korun varhaisesta muotoilusta, jossa arkeologiset löydöt ja taiteilijan oma näkemys yhdistyvät ajattomaksi kokonaisuudeksi. Historiallinen aihe, koristeelliset kellohelat ja Germund Paaerin tunnistettava muotokieli tekevät korusta erityisen kiinnostavan suomalaisen koruhistorian ystäville ja Kalevala Korun keräilijöille.