Halikon kääty on yksi tunnetuimmista ja näyttävimmistä suomalaisista rautakauden korulöydöistä. Se on peräisin Varsinais-Suomesta, Halikosta, ja ajoittuu viikinkiajalle. Kääty löydettiin 1800-luvulla, ja siitä on sittemmin tullut ikoninen esimerkki suomalaisesta muinaiskorukulttuurista sekä esine, joka kertoo paljon aikansa estetiikasta, käsityötaidosta ja yhteyksistä ulkomaailmaan. Koristeellisuutensa perusteella kääty kuului todennäköisesti varakkaalle tai arvostetulle naiselle, ja se on saattanut toimia sekä statussymbolina että juhlakoruna. Halikon kääty osoittaa, että viikinkiajan suomalaiset alueet olivat osa laajempia kauppaverkkoja ja että vauraus, taitava käsityö ja symboliikka kukoistivat tuohon aikaan. Korun muotokieli yhdistää paikallisia perinteitä ja selviä vaikutteita muualta, mikä oli tyypillistä rannikkoalueiden asutukselle. Kalevala Korun Halikon kääty on edelleen yksi brändin arvokkaimmista ja tunnistettavimmista muinaismallistojen töistä, ja sitä käytetään usein juhlissa, kansallispuvun kanssa sekä keräilykoruna.

Korvakoruissa toistuvat käädyn tunnusomaiset spiraalikuvioinnit, jotka symboloivat jatkuvuutta ja elämän kiertokulkua. Korut ovat halkaisijaltaan 18 mm, ja niiden hieman kupolimainen muoto tekee niistä kauniisti valoa heijastavat, mutta silti miellyttävän kevyet käytössä.